Pitkähuilun rakenne

Pitkähuilut voidaan jakaa äänenmuodostukseltaa kahteen eri tyyppiin: tulppakanavahuilut ja reunahuilut. Näissä kahdessa erona on se, miten ilma kulkeutuu puhallettaessa äänisärmään. Puhallusreiän sijainnin mukaan huilut voidaan taas jakaa pää- ja sivupuhalteisiin huiluihin.

Pitkähuilun rakentaminen on melko yksinkertaista. Putken pituus vaikuttaa huilun vireeseen, paksuus sointiin ja voimakkuuteen. Rakennusmateriaalilla on vaikutusta mm. huilun sointiin sekä soittotuntumaan.

Pitkähuilujen putken materiaalina käytetään yhä enenemässä määrin PVC-muovia. Puhalluspään peittävän tulpan materiaalina käytetään mm. puuta ja muovia. Huilun toimintakykyä parantamaan voi tulpan jatkeeksi laittaa putken sisälle myös palan muovia, joka ei turpoa kosteudesta ja siten tuki huilun puhalluspäätä.

Myös puiset sesonkimateriaalit ovat käteviä, joskin lyhytikäisiä. Raitapaju ja harmaapaju ovat erinomaisia pitkähuilun rakennusmateriaaleja, koska kuoriosa ei hajoa helposti sitä irrottaessa.

Suurin osa Suomessa nykyään rakennettavista pitkähuiluista on sivupuhalteisia tulppakanavahuiluja. Rakennusmateriaaleina ovat aiemmin olleet puun kuoriosa, putkikasvit tai luu. Nykyisin huiluja valmistetaan pääosin muoviputkesta, puusta ja metalleista.

Pääpuhalteinen huilu
Kiinteäsointinen pitkähuilu
Ilmavasointinen pitkähuilu
A-bassopitkähuilu
D-bassopitkähuilu
Pitkähuilun kaaviokuva (Riitta-Liisa Joutsenlahden mukaan)

© Janne Ojajärvi