Miten pitkähuilu toimii?

Pitkähuilun soiton opettelu kannattaa aloittaa etsimällä siitä saatavat sävelet. Puhallusvoimakkuuden kasvaessa kasvaa myös sävelkorkeus. Kokeilemalla peittää putken pää soiton aikana huomaat että myös se muuttaa sävelkorkeutta. Voit kokeilla myös peittää huilun pään soiton aikana hitaasti liu’uttaen, jolloin kuulet myös peitetyn ja peittämättömän putken pään sävelien väliin jääviä säveliä. Yläsävelasteikkoa päästään sävel kerrallaan alhaalta ylös peittämällä huilun avoin pää joka toisen sävelen kohdalla. Matalimmat sävelet vaativat ilmaa vain hienoisen keskittyneen henkäisyn verran. Korkeat sävelet taas tarvitsevat voimakkaan tarkan ilmavirran. Samalla puhallusvoimakkuudella saadaan kaksi eri säveltä joista toisessa putken pää on peitetty. Näiden sävelien välillä vaihdettaessa voidaan päättää käyttää tai olla käyttämättä aluketta (soittaa sitoen).

Aluksi voi olla hyödyksi kuunnella yläsävelasteikkoa, jolloin korvat vähitellen tottuvat sen sävelien vireisiin. Tuntuma eri sävelien soittamiseen paranee toiston kautta. Soittoon vaikuttaa soittotekniikan ja kokemuksen lisäksi suuresti myös soitin itsessään, kuten kerrotaan osiossa “Pitkähuilun hankinta”. Jokin huilu voi olla hyvä eri tarkoitukseen kuin toinen esim. soitto matalalta/korkealta. Pitkähuilun asteikosta ja toimintaperiaatteesta johtuen matalat sävelet tulevat vääjäämättä hiljaisemmalla voimakkuudella kuin korkeat. Käytännössä on siis mahdotonta soittaa akustisesti matalia säveliä kovalla voimakkuudella tai korkeimpia säveliä hiiren hiljaa (tai sitten tarvitset erityisesti jompaan kumpaan edellämainituista ilmaisutyyleistä rakennetun huilun). Pitkähuilumusiikin tulkintaan ja elävöittämiseen löytyy kuitenkin runsaasti keinoja mm. nuottien sitominen, sävelkorkeuksien vaihtelun luoma dynamiikka, korut, alukkeet, tremolo, artikulointi, rytmiset kuviot, jnejne.

© Janne Ojajärvi